Description
Riippakuuseni mieleni syövereissä omistan sinut vaikka olet naapurin maalla. Haarautumatta lempeästi riiputat pieniä kasvustojasi maatakohti näytät hauraalta kuin ihmiselämä. Tuijotan sinua ikkunastani joka päivä kuulen kuinka tuuli soittaa urkuja oksistossasi saa ne väreilemään. Levollisuus valtaa mieleni olethan pettämätön ystäväni. Jospa voisin matkani päättyessä jäädä juurillesi lepäämään riippakuuseni. Kuitenkin – kun olen mennyt ei asuinsijani minua enää tunne.
Reviews
There are no reviews yet.