Description

Kaiken sen minkä sydämeni puhuu, minä paperille kirjoitan, Joskus on liian tuskallista edes itse lukea noita sydämen suruja, muistella vannottuja valoja, hymy huulilla lausuttuja valheita Vaan joskus on kirjainten juoksu riemua tulvillaan ja kaikki elämän kauneus piirtyy muistojeni paperille Eihän minusta olisi ehjää tullut jos en särkynyt olisi Kaikki muu on ohikiitävää, häilyviä hetkiä, helmiä kulkurin kaulanauhassa, vaan rakkaus jää ja kaikki se hyvä Niin kuin hevonen rauhassa…rouskuttaa iltaheinäänsä tallissa tietäen taipaleen olevan jo päättymässä, samaa mielenrauhaa tuntien lasken kynäni ja puhallan kynttilän sammuksiin käpertyäkseni sijalle viereesi rakas matkakumppanini, sydämeni ystävä Kaikki se mikä on tehty olkoon niin Armon aurinko kuivatkoon kulkijan kyyneleet